Saaks Jakaa?-esityksen tulokset

Teatterikoneen kevään Saaks Jakaa?-forumteatterinäytökset ovat nyt ohi, kuten myös meidän opiskelijoiden kurssit taiteen soveltavasta käytöstä ja projektitoiminnasta.

Yksi tehtävistämme oli selvittää, että onko forumteatteri hyvä tapa käsitellä nettikiusaamista. Keräsimme katsojilta esityksen jälkeen palautetta tekemämme paperisen palautelomakkeen kautta. Saimme viidestä esityksestä vastauksia 29 kappaletta. Osa yleisöstä oli perustellut hyvin vastauksensa, josta saimme meille arvokasta tietoa. 

Palautelomakkeen kysymykset:

Oliko forumteatteri hyvä tapa käsitellä nettikiusaamista? Miksi, miksi ei?

Oliko esitys mielestäni uskottava? Miksi, miksi ei?

Muuttiko esitys käsitystäsi sosiaalisesta mediasta ja nettikiusaamisesta, miten?

Oletko kohdannut esityksen markkinointia? Jos olet, missä?

a. Instagram

b. Facebook

c. Julisteet

Suosittelisitko esitystä muille?

Kommentit teatteriryhmälle:

Forumteatteri tapana käsitellä nettikiusaamista

Lähes kaikki vastanneista pitävät forumteatteria hyvänä tapana käsitellä nettikiusaamista. Esitystapaa pidettiin uutena ja raikkaana, sopivana, tunteita herättävänä, konkreettisena, raadollisena, helposti seurattavana, vuorovaikutteisena sekä vaihtoehtoisten tarinoiden mahdollistajana. Myös käsikirjoituksen kaunistelemattomuutta, suoruutta ja huumoria on pidetty hyvänä asiana. Forumteatteri koettiin kivempana tapana käsitellä nettikiusaamista, kuin perinteinen "valistusmeininki".

Esityksen uskottavuus

Suurinosa vastaajista (21/29) piti esitystä uskottavana. Vastausten mukaan hahmot olivat aitoja, someilmiöt tunnistettavia ja ajankohtaisia. Nuorten elämää on onnistuttu kuvaamaan läheltä ja realistisesti, ja jotkut tilanteet ovat olleet jopa kuin suoraan vastaajan omasta koulusta. Vastauksissa on erityisesti painotettu forumteatterin mahdollistavaa keskustelua ja sen tärkeyttä sekä toisten mielipiteiden kuulemista.

Esityksessä absurdilta on tuntunut seksivideon jakaminen, sekä muutaman mielestä esitys on ollut poikkeuksellisen raju. Esitystä on pidetty myös jokseenkin uskottavana ja hieman liian pitkälle vietynä.

Muuttiko esitys käsitystä somesta ja nettikiusaamisesta

Tyhjiä vastauksia: 5, ei muuttanut: 11, muutti: 13.
Esitys on avannut käsitystä somesta myös niiltä katsojilta, joille some ja nettikiusaaminen ei ole entuudestaan olleet kovin tuttuja. Esitys on pistänyt miettimään ja ajattelemaan, aiheuttanut pahaa mieltä kiusattavan puolesta sekä tuonut esille raadollisuutta. Erään äidin näkemys muuttui ja esitys osoitti sen, kuinka pienillä valinnoilla voi itse vaikuttaa asioihin. Osalla vastaajista aihe on tuttu entuudestaan työn puolesta tai somen raadollisuus on tiedostettu muista läheistä, eikä esitys ole sen vuoksi muuttanut heidän käsityksiään.

Esityksen markkinointi

Palautelomakkeella halusimme myös selvittää esityksen markkinoinnin näkyvyyttä. Kysymykseen vastanneista 15 ei ole kohdannut markkinointia ollenkaan, Facebook-markkinointia kohtasi 11 ja julisteita  6. Satunnaiset vastaajat olivat kohdanneet markkinointia myös töissä ja Keskisuomalaisen arvostelussa. Markkinointia on tapahtunut myös puskaradion kautta, sekä yksi mainitsi kuulleensa esityksestä Facebookin lisäksi vaimoltaan.

Suosittelisitko esitystä muille

Kaikki 29 vastaajaa suosittelisivat esitystä. Etenkin peruskoululaisille suositeltaisiin esitystä.

Vapaa kommenttiosio Teatterikoneelle

Vapaaseen kommenttiosioon tuli paljon positiivisia kommentteja. Kommenttiosiossa kehuttiin mm. näyttelijöitä, tarttumisesta ajankohtaiseen ja arkaan aiheeseen, kiitettiin tärkeästä työstä ja hyvästä esityksestä, piirrettiin sydämiä, jne.

Yksityiskohtaisempi selvitys esityksen vaikuttavuudesta on palautettu Teatterikoneelle ja meidän projektimme on nyt tullut päätökseen.

Iloista kesää kaikille!

- Katre

Nuorten ajatuksia somesta

Kävimme haastattelemassa Jyväskylän eri nuorisotiloilla tyttöjä ja poikia (13-16v.) heidän sosiaalisen median käytöstään sekä nettikiusaamisesta. Haastattelut tehtiin anonyymeina, eli emme ottaneet kenenkään nimiä tai muita tietoja ylös. Halusimme tehdä haastattelut meidän projektin taustatutkimusta varten. Haastattelujen kautta selvisi esimerkiksi se, että Instagram-kampanjat on koettu turhiksi, joten päätimme säästää aikaamme ja luopua niistä markkinoinnissa.

Ensimmäisellä nuorisotalolla nuoret tulivat mielellään haastateltavaksi, kun taas toisessa paikassa nuoria täytyi useampaan kertaan pyytää tulemaan haastateltavaksi. Tähän ehkä vaikutti se, että toisessa paikassa oli paljon enemmän nuoria sekä meteliä. Molemmista paikoista saimme kuitenkin kaksi onnistunutta ryhmähaastattelua.

Tässä etukäteen suunnittelemamme kysymykset, sekä koosteet nuorten antamista vastauksista:

- Mitä somekanavia käytät  ja mihin tarkoitukseen?

Instagram, Snapchat, WhatsApp, Facebook, YouTube (tämä yleensä kysyttiin erikseen, koska nuoret eivät hoksanneet luokitella myös tätä yhdeksi somekanavaksi, vaikka käyttävät YouTubea paljon). Kanavia käytettiin lähinnä kavereiden kanssa viestittelyyn, kuvien lisäämiseen ja tykkäämiseen ja videoiden katsomiseen. Facebookia käytetään lähinnä "uutisten" ja ilmoitusten seuraamiseen.

- Mitä kanavia et ainakaan käyttäisi/käytä enää?
Twitter, We heart it, Ask.fm, IRC-Galleria. Jotkut olivat poistaneet Facebookin, koska mm. vanhemmat ovat "vallanneet" sen. Twitterin naureskeltiin olevan "poliitikkojen juttuja".

- Millaisia nettikiusaamisen muotoja on somessa?
Reupload eli jo poistetun videon/kuvan uudelleen jakaminen ilman lupaa, haukkuminen anonyymina, uhkailu, identiteetin varastaminen. Etenkin Ask.fm:ssä koettu anonyymia kiusaamista.

- Eroavatko kiusaamistavat eri kanavissa?
Nuoret vastasivat että todennäköisesti on eroja, mutta kuitenkaan keksineet esimerkkiä.

- Oletko kokenut/nähnyt kiusaamista somessa? Jos olet, niin millaista?
Anonyymistä haukkumista on nähty eniten useilla eri kanavilla, sekä Whatsapp-ryhmäkeskusteluissa haukkumista.

- Tuleeko sellainen tunne, että siihen kiusaamisen haluaisi puuttua?
Tähän suurinosa vastasi, ettei puuttuisi kiusaamiseen ellei kiusattava olisi joku omasta lähipiiristään. Nuoret pohtivat myös sitä, että haluisiko kiusattava edes saada apua. Eräs kuitenkin sanoi, että jos jotakin kiusattaisiin jostain vakavasta asiasta, jolle henkilö itse ei voi mitään (esim. ulkonäkö), niin hän saattaisi silloin puuttua tilanteeseen.

- Oletko itse kiusannut somessa? Jos olet, niin oletko kiusannut omalla nimelläsi? Onko tilanne ratkennut?
Useat vastasivat että ei. Osa kuitenkin myönsi syrjineensä, tai sekä lisänneensä hauskoja kuvia someen, vaikkei se ole ollut kaikkien muiden mielestä hauska, tai vitt*illeen YouTubessa muille omalla nimellään.

- Keneen ottaisit yhteyttä kiusaamistilanteessa?
Useat vastasivat tähän että he kertoisivat äidilleen,  mutta hieman sarkastiseen sävyyn. Tytöt sanoivat myös kertovansa kavereilleen.

- Oletko törmännyt Instagramissa mainoskampanjoihin? Mikä ollut hyvää/huonoa?
Mainokset koettiin ärsyttäviks, kamaliksi ja naurettaviksi. Osa kuitenkin piti niistä mainoksista joista sai alennusta jostakin. Muut hashtagilla toimivat kampanjat koettiin turhiksi.

Kysymysten jälkeen luimme Teatterikoneen sivuilta Saaks Jakaa?-esityksen markkinointitekstin. Kysyimme lähtisivätkö he tämän perusteella katsomaan esitystä Veturitalleille.
Kaikille nuorille forumteatteri oli vieras käsite. Nuoret arvelivat, ettei heidän ikäryhmänsä käy teatterissa, mutta sellainen joka on kiinnostunut aiheesta tai pitää teatterista lähtisi katsomaan esitystä. Kukaan heistä ei lähtisi katsomaan esitystä Veturitalleille, mutta voisivat katsoa esitystä jos se olisi nuorisotalolla, jossa he itse viettävät aikaa tai jos esitys olisi koulussa oppitunnin aikana.Tämä oli mielestämme tärkeä pointti, joka täytyisi ainakin jatkossa ottaa huomioon.

- Katre

Tutkimuksen suunnittelua

On taas aika nostaa katse pölyisistä tutkimuksista ja hengittää välillä. Olen viettänyt viimeset kaksi viikkoa tämän projektin osalta nenä tiukasti tutkimussuunnitelmassa. En arvannut näin käyvän, koska kyseessä on kuitenkin suht lyhytaikainen ja sitä kautta kevyt projekti. Huomasin kuitenkin kipuilevani haparoivan keskittymisen kanssa, joten päätin tehdä asialle jotain. 

Projektin alusta asti olen halunnut panostaa taiteen soveltavan käytön opiskeluun ja sen vaikutusten mittaamiseen. Aiheen haasteellisuus kiehtoo. Kuinka mitata jotain täysin aineetonta? Onnekseni kulttuurintutkimisessa ei voi kamalasti tehdä mitään väärää, koska tutkimuksella pyritään tulkitsemaan paikallisia ja sen hetkisiä ilmiöitä. Samasta aiheesta voi tehdä monta tutkimusta eri näkökulmista, päätyä aivan erilaisiin tuloksiin, mutta silti ne ovat kaikki yhtä oikein. Tämän ajatuksen saattelemana päädyin tutkimaan, että miten niitä tutkimuksia oikein tehdään. 

Ensiksi tehdään tutkimussuunitelma. Aivan kuin markkinointitiimimme on tehnyt markkinointisuunnitelman selkeyttääkseen omaa tekemistään. Löysin hyvät ohjeet tutkimussuunitelman tekoon eräästä lähdeaineistosta ja sen pohjalta oli suhteellisen helppo alkaa kirjoittamaan. Suunnitelmasta tuli neljä sivua pitkä ja sen kirjoittamisen aikana päädyin siihen, että lopullinen tuotoksemme tulee olemaan selvitys. Tämän projektin osalta aika ei valitettavasti tule riittämään vastausten tarkempaan analysointiin, joten emme voi kutsua valmista tuotetta tukimukseksi. Lopputulos itsessään ei vaikuta tutkimusprosessiin, joten pääsemme tekemään samoja asioita kuin tutkimuksentekijätkin. 

Teoreettista viitekehystä valitessani uppouduin Theseuksesesta löytyviin opinnäytetöihin muutamaksi päiväksi. Kävin läpi viitisentoista työtä. Valitsin viitekehykseen kaksi tutkimusta jotka keskittyvät nettikiusaamiseen. Heidi Vuokilan vuonna 2013 julkaiseman Nettikiusaaminen uutena ilmiönä sekä Tommi Vuorman vuonna 2014 tekemän selvityksen Pudasjärveläisten seitsemäsluokkalaisten käsityksistä kiusaamisesta Facebookissa. Lisäksi valitsin Annamari Rajaniemen kirjoittaman raportin HERUUKS-hankkeesta, jossa tutkitaan forum-teatterin mahdollisuuksia nuorisotyössä. Tämä viimeksimainittu sopii loistavasti koko projektimme taustamateriaaliksi, koska raportissa käydään seikkaperäisesti läpi forum-teatteriesityksen työstö ja kulku. Suosittelenkin sitä luettavaksi kaikille joita projektimme kiinnostaa. 

Kävimme tällä viikolla haastattelemassa erästä paikallista luovan ilmaisun ryhmää, joka koostuu hieman kohderyhmäämme nuoremmista lapsista. Oli lohdullista kuulla, että nämä nuoret eivät olleen kohdanneet kiusaamista sosiaalisessa mediassa. Heidän somen käyttönsä painottui kahdenkeskiseen viestintään WhatsAppissa. Kyseisten lasten vanhemmat ovat kenties selvillä WhatsAppin lukuisista kiusaamistilanteista, koska haastattelemamme lapset eivät ole saaneet lupaa osallistua ryhmäkeskusteluihin. He myös tiedostivat palveluiden suojaikärajat, eikä heistä kenelläkään ollut kiinnostusta liittyä esimerkiksi Instagramiin. Lapset kuitenkin kertoivat kuvaavansa puhelimillaan esimerkiksi maisemia ja tovereitaan. Näitä kuvia he lähettivät WhatsAppin kautta lähinnä vanhemmilleen sekä ystävilleen. Tapaaminen oli suhteellisen lyhyt mutta saimme sen aikana jonkinlaisen käsityksen kyseisen ikäryhmän käyttäytymisestä sosiaalisessa mediassa. Itselleni oli mielenkiintoista saada tietää, ettei näitä nuoria edes kiinnostanut heiltä kielletyt sovellukset. 

Seuraavaksi olemme suunnitelleet käyntiä nuokkarille, jotta pääsisimme juttelemaan hieman vanhempien nuorten kanssa ja saisimme samalla markkinoitua Teatterikoneen esitystä. Tekemistä siis piisaa! 

MIksi tämä projekti on olemassa?

Ajattelin nostaa tämän saman aiheen omalta osaltani esille mistä Eveliina jo kirjoittikin postauksen.

Kirjoittaessamme projektisuunnitelmaa keskityimme paljon siihen, että miten me saadaan tämä projekti käytännössä toteutettua. Kuitenkin se tärkein ja rahoittajia kiinnostavin asia tässä on tämän projektin lisäarvo ja mikä on idea projektin taustalla. Itse jotenkin koko ajan ajattelin liikaa, että Teatterikone hoitaa sen taiteellisen puolen eli samalla myös somen vaaroista ”valistamisen” (okei, toivon todella, että siitä ei tule valistamista!) ja me hoidellaan kaikki käytännön asiat. Tärkeintähän tässä projektissa on saada uusi keino, jolla voi taistella nettikiusaamista vastaan. 

Eihän se niin mene. Unohdin sen ajatuksen mikä minulla ihan alun perin oli. Mitä jos nuorten someajatteluun voisikin vaikuttaa jo markkinoinnilla? Mitä käy niille nuorille, jotka eivät pääse tai halua tulla katsomaan teatteria? Miten heihin voisi saada yhteyden ja keskustelua aikaan? Mitä kaikkea teatteriesityksen lisäksi voitaisiin tarjota nuorille?

Näistä ajatuksista on hyvä lähteä hakemaan lisäarvoa markkinointisuunnitelmaan. Jotain uutta ja sellaista mikä voisi saada aikaan jotain positiivista. Sen lisäksi tietenkin, että saadaan oikeat ihmiset katsomoon.

Missä kanavissa nuoret sitten liikkuvat? SoMe ja nuoret sivustolla on esitelty vuonna 2015 tehty kyselytutkimus suomalaisten nuorten ja nuorten aikuisten sosiaalisen median käytöstä. Kyselyn toteutti ebrand Suomi Oy ja se oli koko Suomen kattava nettikysely.

Suuri osa ajasta internetissä seikkaillessa menee sosiaalisen median palveluihin ja suurin piikki käytössä sijoittuu alkuiltaan. Suurin osa, 99% vastanneista, käyttää somea kotona ja somea selataan eniten älypuhelimella.  Suosituimmat somekanavat ovat YouTube, WhatsApp, Facebook, Facebook Messenger, Instagram, Spotify, Skype, Snapchat, Twitter ja Feissarimokat. Vuonna 2015 eniten käytettiin YouTubea, WhatsAppia ja Facebookkia, näitä kolmea käytti vastanneista n. 80%. Mobiililaitteilla suosituimmat palvelut olivat WhatsApp, Instagram, Snapchat, KIK Messenger ja Tinder. 13-18- vuotiaiden suosituimmat palvelut olivat WhatsApp ja YouTube kun taas yli 19 vuotiailla Facebook oli suositumpi.

Tämä kertoo markkinoinnillisesti sitä, että kun halutaan tavoittaa nuorimpia, ei kannata mennä sinne Facebookkiin mainostamaan. Ihan vaan näin muistutuksena itselleni.

Kyselyn perusteella somea käytetään ajan kuluttamiseen ja koska kaikki muut ovat siellä. Mielestäni kiusaaminenkin pohjautuu näille kahdelle ajatukselle. On vähän tylsää, mitäs sitä keksisi piristykseksi, no hei kuvaan salaa meidän luokan Pekkaa ja laitan kuvat kavereille ja me nauretaan. Kaverit nauraa, koska kaikki muutkin nauraa. Hauskaahan se vaan on.

Ei some mikään paha mörkö kuitenkaan täysin ole. Monet saavat kyselyn mukaan sieltä vertaistukea, apua, syventävät ystävyyssuhteita ja löytävät uusia tuttavuuksia. Toisille on helpompi pyytää anteeksi viestillä kuin kasvotusten ja toisen on helpompi pyytää apua kommenttiboksissa kuin soittamalla. On siis tärkeää ymmärtää ja korostaa myös somen hyviä puolia ja ehkä jopa käyttää näitä kiusaamisen vastaisessa työssä. Uskon, että moni kiusattu kokee vaikeaksi pyytä apua kasvotusten, joten netissä kynnys avunhuutoon on ehkä matalampi. En tiedä onko nuorten jättämät videot YouTubeen avunhuutoja vai vaan pahan olon purkamista, mutta jäin niitä tänään katselemaan monta putkeen (virhe, maailman pahuus vyöryy päälle) ja tajusin, että kukaan noista nuorista ei olisi koulun ruokalassa noussut pöydälle ja sanonut, että ”hei, minulla on paha olla”. On todella tärkeää, että somen kautta nuori saa äänensä kuuluviin.

Somessa kynnys laittaa sisältöä joko madaltuu tai kohoaa koko ajan riippuen mediasta. Nuorilla on paineita olla aina parempi ja näyttää siloiteltu puoli elämästä, mutta toisaalta anonyyminä voit sanoa melkein mitä vaan. Ebrandin kyselyssä omalla nimellä esiintyessä harkitaan mitä sanotaan (lähes 85% vastanneista) ja anonyyminä ei niinkään paljon (noin 48% vastaajista). Aikuisilla taas tuntuu, että edes omalla nimellä esiintyminen ei estä typerien kommenttien laittamista! Noh ei siitä sen enempää. Nuoret keskustelevat somessa kaikkein mieluiten yksityisesti. He tietävät (74% vastanneista), että kaikki sisältö mitä nettiin tunkee voi sieltä Googlen haulla löytyä vuosienkin päästä.

Hieno juttu mikä tutkimuksessa tuli esille oli se, että 66% mielestä somen käyttöä tulisi opettaa nuorille. Mielellään koulussa ja kotona. Nuoret tiedostavat internetin ja varsinkin somen vaarat ja haluaisivat koulutusta siitä mitä siellä voi jakaa, etsiä ja sanoa. Aika huippua. Mietin tässä, että onko kouluissa mitään somekoulutusta nuorille. Toisaalta mietin, että miten sellaisen voisi järjestää ilman, että siitä tulisi saarnaamista.

Vaikka toivoa on, niin tässä projektissa keskitytään niihin ikäviin juttuihin. Tärkeintä on siis tarjota uusi keino ratkaista nettikiusaamisen aiheuttamia ongelmia. Ehkä jopa saada ihmiset lopettamaan se hemmetin kiusaaminen. Ajattelemaan, että kiusaaminen on väärin ja perseestä. Nettikiusaamisen vastaiseen taisteluun on yritettävä mennä mukaan kaikin keinoin, ehkä forumteatteri voi auttaa. Voiko kiusaaminen koskaan oikeasti loppua? Niin kauan kuin on ihmisiä, on varmasti kiusaamistakin. Tärkeintä on saada kiusatuille apua. Jos me voidaan saada meidän markkinoinnilla joku ajattelemaan, että hei, tarvitsen apua tai hei, olen kiusaaja, se olisi ihan mielettömän hienoa. Sitä kohti.

-Jenna

Lähde

http://www.ebrand.fi/somejanuoret2015/

Rahoitusta rohkeille - mutta myös taitaville

Osallistuin 11.3. järjestettyyn seminaariin Rahoitusta rohkeille. Seminaari oli järjestetty Kisko-klubilla, joten samalla pystyin vähän jo katselemaan millaiseksi tila muuntautuu ja soveltuuko se miten hyvin forumteatteriesitykseen. Siitä ehkä myöhemmin lisää.

Seminaari oli hyvin rakennettu ja paikalla oli todella mielenkiintoisia puhujia. En ala tässä käymään kaikkea läpi, mutta ehkä sellaisia juttuja mitkä meidän projektiin voisivat päteä.

Mietin tuossa projektin alussa yritysyhteistyötä ja sponsorointia, mutta se on nyt jäänyt aivan toissijaiseksi. Se on kuitenkin sellainen alue jota minun pitäisi ehdottomasti vahvistaa. Tärkeimpänä pointtina sanoisin sen, että ensin pitää miettiä, että miksi ja olla intohimolla asiassa mukana ja vasta sen jälkeen miettiä miten ja mitä.

Sponsoroinnin avaintekijöitä:

1.       Vastuullisuus

2.       Osallistaminen

3.       Hyödyntäminen

4.       Vaikuttavuuden mittaus

Tämä projekti ei todellakaan ole ollut kaikkein helpoin ja olen joutunut kamppailemaan itseni kanssa paljonkin, että mitäs nyt kun ei tästä tule täydellistä. Seminaarin lohduttavimmat ja inspiroivimmat lauseet tulivat Jaakko Blombergilta (Yhteismaa ry)

ÄLÄ KYSY, VOIKO JOTAIN TEHDÄ, VAAN MITEN SEN VOI TEHDÄ

DONE IS BETTER THAN PERFECT

Näiden lauseiden voimalla puserretaan tämä projekti loppuun asti!

-Jenna

Mikä somemarkkinointi?

Ajattelin kirjoittaa markkinoinnista, koska seuraavana isona hommana minulla on työparini kanssa markkinointisuunnitelman rakentaminen. Mieleen on herännyt todella paljon kysymyksiä ja ajattelin nyt purkaa niitä sanoiksi ennen, kun päästään käsiksi oikeaan tekemiseen.

Miten saada nuoret teatteriin? Miten nuorille ylipäätään markkinoidaan mitään? Mitä kanavia kannattaa käyttää markkinoinnissa? Mihin kellonaikaan nuorille kannattaa markkinoida? Tuleeko nuoret itse katsomaan teatteria vai tulevatko he vasta silloin kun on ryhmän paine?

Kävin kuuntelemassa somemaailman vinkkejä JES stagella tapahtumassa 9.3.2016. Tapahtumassa oli kaksi todella mielenkiintoista puhujaa. Ensimmäisenä puhujana Ville Kormilainen, joka oli minulle ennestään tuttu Saiturin markkinointikirjan kirjoittajana (joka on muuten tosi hyvä kirja, suosittelen). Muutenhan en tiennyt Kormilaisesta mitään ja hänen somesuosionsa ja näkyvyytensä tuli minulle yllätyksenä.

Mitä minulle sitten jäi käteen Kormilaisen puheenvuorosta?

Markkinoinnin näkökulmasta parhaat vinkit oli, että ei kannata tunkeutua jokaiseen mediaan vaan valita yrityksen imagoon soivat mediat. Sen lisäksi somekanavan tulisi tavoittaa juuri oikea asiakasryhmä. Sen jälkeen kun on valinnut omat kanavansa, on etsittävä uusia kulmia somesisältöön eikä toistaa sitä samaa mitä muut jo tekevät. Sisällön kuitenkin kannattaa olla riittävän yksinkertaista.

Saaks jakaa?-esityksen kannalta tärkeimmät tärpit tulivat siinä, kun Kormilainen kertoi Snapchatin, Insagramin ja Periscopen olevan ne mediat missä 8-14 vuotiaat hengailevat eniten ja siellä varmasti todella moni nuorista on joutunut kokemaan ikäviäkin kohtaamisia. Kormilainen nosti esille nuorten halun salakuvata koulukavereita tunneilla ja olla aina parempi ja antaa siloitellun kuvan omasta elämästään. Miten noihin medioihin sitten voisi lähteä markkinoimaan?

Tulevaisuutta varten kirjoitan tähän vielä ylös listan vinkeistä miten kannattaa brändätä itseään henkilönä (mutta uskon kyllä, että nämä pätevät aivan hyvin yrityksenkin brändäykseen):

      Ole aito

      Ole systemaattinen

                Ole erilainen

                Ole ärsyttävä

                      Ole hyödyllinen

+ Muista agendasi!

Toisena puhujana oli Johannes Karjula, joka ei halua tulla tunnetuksi Satokausikalenterin taustavoimana, mutta siitä minä hänet ennen tuota iltaa tiesin. Karjula kertoi paljon myynnistä ja markkinoinnista ja nappaan tähän blogiin nyt markkinointiin liittyviä neuvoja.

-       Tärkeintä kaikessa markkinoinnissa on sen mittaaminen. Paljonko kauppaeuroja          saavutetaan markkinointieuroilla?

-       Maksullista markkinointia ei kannata pelätä, mutta sitä kannattaa testata ja mitata

-       Paraskin viraalisisältö ei jaksa elää kuin muutaman päivän

-       Kommentoi ja osallistu keskusteluun, ole omaa mieltä mutta ymmärrä toisia

-       Keskity lisäarvoon!

-       Älä siis pilaa asiakkaidesi arvokasta vapaa-aikaa

-       Muista erot eri somekanavien välillä

-       Aja asiakkaat sinne mistä he voivat tehdä kauppaa

-       Määrä korvaa laadun

Näiden herrojen puheenvuorojen jälkeen itsellä on kyllä jo vähän selkeämpi kuva miten tätä forumteatteriesitystä lähdetään markkinoimaan. Pitää vaan miettiä kohderyhmät ja heidän somekanavat tarkkaan. Olla ärsyttävä, mutta ei liian ärsyttävä. Mitata ja testata. Eiköhän tästä yksi markkinointisuunnitelma saada aikaan!

-Jenna

Projektisuunnitelman parissa

Tämä kulunut viikko ollaan hiottu ja kirjoitettu auki projektin tarkoitusta niin monta kertaa, että homma lienee kaikille meille aika selkeä. 

Jaettiin neljän henken porukka kahteen tiimiin. Toinen tiimeistä keskittyy markkinointiin ja toinen soveltavan taiteen vaikutusten mittaamiseen ja arviointiin. Käytännössä tehdään varmasti asioita ristiin, mutta onpahan nyt nimetty päähommat. 

Kirjoitettiin porukalla myös projektisuunnitelma. Suunnitelma on koulua varten, mutta sen sisältämät kohdat ja kysymykset ovat EU:n ohjelmakauden 2014-2020 ESR ja EAKR-hakemuksista, joten tällaisia suunnitelmia on syytäkin opetella kirjoittamaan. Mielenkiinnolla odotankin millaista palautetta suunnitelmasta tulemme saamaan. 

Seuraaviksi hommiksi oleme suunnitelleet nuorten kanssa hengaamista ja hieman utelua siitä, mitä se some merkitsee ja millaisia kokemuksia sieltä on. Sitä tapaamista ennen ainakin allekirjoittanut hautautuu pienoisen kirjakasan alle lomaviik- itsenäisen opiskelun viikoksi. 

Some ja nuoret

Mitä kaikkea se sosiaalinen media oikein tarkoittaa? Aikuisten kanssa keskutellessa saa helposti sellaisen kuvan, että sosiaalinen media olisi lähinnä synonyymi Facebookille. Aikuisten kyllä tietävät WhatsAppeista, Snapchateistä ja Instagrameista, mutta jostain syystä eivät ainakaan puheessa niputa niitä sosiaaliseen mediaan. 

Halusin tutustua ennen tämän teatteriprojektin alkua vähän tarkemmin siihen, mitä nuoret ajattelevat sosiaalisesta medista. Olen lukenut blogikirjoituksia, katsonut videoita, lukenut muutamaa aiheelle pyhitettyä tutkimusta ja pari nuortenlehteä jotka keskittyivät sisällössään someen. Tiedän nyt ainakin sen, että sosiaalisen median kanavia on todella paljon. Jopa niin paljon, että ne saattavat alkaa ahdistamaan nuoria itsejäänkin. 

Tässä teatteriprojektissa "nuorilla" tarkoitetaan lähinnä yläasteikäisiä. Minä kuuluin sen ikäisenä IRC-galleriaan, ii2.orgiin ja mesetin. Kaikki tapahtui tietokoneella, koska älypuhelimia ei ollut. Meillä ei ollut kotona internettiä, joten sen käyttö oli rajattu lähinnä kouluaikaan. Meidän koulussamme oli silloin viisi tietokonetta ja 120 oppilasta. Nykyään internet on melkein kaikkien mukana koko ajan. Tarvitsee vain ojentaa käsi ja saa ajan kulumaan, eikä tarvitse keskittyä ympärillä olevaan maailmaan. 

Nuoria ajaa monelaisiin somen kanaviin yleensä se, että muutkin käyttävät niitä. Yhtenä vaikuttimena liittymiseen on myös halu vaikuttaa. Tälle halulle kuitenkin harvoin tehdään mitään blogitekstiä, aiheelle omistettua facebookprofiilia tai vlogipostausta suurempaa. Oletetaan ehkä mahdollisen yleisön tarttuvan aiheeseen ja hypettävän sitä eteenpäin. Harvoin mikään asia nousee ilmiöksi ilman isompaa panostusta, vaikka niin ehkä oletetaankin tapahtuvan, koska ilmiöistä yleensä kuullaan kavereilta eikä mediasta.

Monessa näissä läpikäymissäni lähteissä nostettiin esille kiusaamisen moninaisuus. Kiusaamista saattaa tapahtua kaikissa somen kanavissa joihin nuori on luonut tunnukset. Mietin niitä nuoria, jotka tahtoisivat internettiin pakoon esimerkiksi koulukiusaamista, mutta se ei onnistu koska heitä kenties kiusataan myös internetissä. Tämän seurauksena heidän sosiaaliset suhteensa melkein väkisinkin kaventuvat. Netistä kyllä löytää kaltaistaan seuraa, mutta joskus sitä täytyy todellakin osata kaivaa. Ne löydettyään pitää sitten toivoa, etteivät kiusaajat löydä sinne perässä.

Nuorten teksteissä tuli ilmi myös se, että mikäli joku ei ole rekisteröitynyt lähes kaikkiin yhteisön käyttämiin somen palveluihin, on vähän outo. Teini-iästä selvinneitä ihmisiä ei yleensä enää haittaa olla vähän outo, mutta nuorille se voi olla kova pala. Jos tähän yhteisön painostukseen vielä lisätään pelko kiusatuksia tulemisesta näissä kyseessä olevissa somen kanavissa, voi ahdistus kasvaa suunnattomaksi. Snapchatin suosituimmissa aiheissa on muista salaa otetut kuvat esim koulussa. 

Kaikissa materiaaleissa joihin tutustuin, mainittiin kiusaamiseen puuttumisen tärkeys. Näitä puuttumisen keinoja vain ei annettu montaakaan. Yksi keino mainittiin monta kertaa; luotettavalle aikuiselle kertominen asiasta. Valitettavasti aikuisetkin saattavat olla kädettömiä nettikiusaamisen edessä, koska he harvoin edes käsittävät mistä oikeasti on kyse. Ratkaisuna saatetaan edelleen nähdä älypuhelimen takavarikointi, sittenhän nuori ei joudu kohtaamaan nettikiusaamista puhelimensa kautta. Silloin hän tosin ei voi pitää yhteyttä edes niihin ystäviinsä jotka eivät kiusaa ja joilta hän saa voimaa. 

Viimeisen 20 vuoden aikana on vahvistunut kaksi toisiaan ruokkivaa trendiä, jotka varmasti vaikeuttavat ongelmiin puuttumista. Nuoret viettävät entistä enemmän aikaa yksin ja niin, että he kokevat olevansa ilman muiden läsnäoloa. Samalla perheaika on vähentynyt ja sosiaalinen media on houkutellut myös vanhemmat älypuhelimien pariin vapaa-ajalla. Vanhempien voi olla entistä vaikeampaa käsittää nettikiusaaminen, koska he saattavat viettää lähes kaiken nettiaikansa verkkokaupoissa, keskustelupalstoilla tai muilla sellaisilla sivuilla, jossa suoraa kontaktia toisiin ei oteta vaan ikäänkuin vain tarkastellaan sivusta. Samalla lasten kynnys kertoa näistä asioista voi nousta liian suureksi. Ongelma on siis todellakin monisyinen.

Koska Teatterikoneen Saaks jakaa?-esitys pohjaa somessa tapahtuneisiin negatiivisiin kohtaamisiin, olen koettanut tarkastella aihetta samasta kulmasta. Sain materiaalista lähinnä vahvistusta jo olemassaolleelle kuvalle nuorista ja somekäytöstä.  

Teatterikoneen forumteatteriesityksissä nuoret pääsevät halutessaan katkaisemaan näytellyn tilanteen ja muuttaa sitä. On mielenkiintoista nähdä millaisin keinoin tilanteisiin tullaan puuttumaan, ja miten ne vaikuttavat asioiden kulkuun. Esityksistä saa varmasti ideoita myös oman elämän tilanteisiin.

Suosittelen lopuksi muutamaa dokumenttia ja tutkimusta

Media lapsiperheessä 2015. Anja Riitta Lahikainen, Tiina Mäkelä, Katja Repo (toim.)

Cyber Bully - Documentary

Forumteatterityöpaja

Teatterikone piti maanantaina forumteatterityöpajan, johon me opiskelijatkin pääsimme mukaan. Minulla ei ollut aikaisempaa kokemusta forumteatterista, enkä rehellisesti sanottuna edes tiennyt mitä se tarkoittaa, joten työpaja tuli ainakin minulle ihan tarpeeseen. 

Alussa lämmittelimme leikkimielisesti kehomme ja mielemme erilaisilla tehtävillä (piti mm. esittää pesukonetta pareittain). Sitten jaoimme porukan n. kolmen hengen ryhmiin, jossa kävimme läpi omia ikäviä kokemuksia sosiaalisesta mediasta, joka on Saaks jakaa?-forumteatteriesityksen teemana. Meidän ryhmässämme vain yhdellä oli ikävämpi kokemus sosiaalisesta mediasta. Toki itsellänikin joitain hieman ikäviä kokemuksia on, mutta ne eivät olleet kuitenkaan kovin henkilökohtaisia tai mielestäni merkittäviä. 

Jokainen ryhmä valitsi yhden aiheen, josta tehtiin näytelmä ja se esitettiin muille. Meidän ryhmä teki näytelmän henkilöstä Mirjami, joka oli jätetty yläasteella luokkansa ulkopuolelle. Nyt Mirjami oli jo aikuinen ja yläasteen aikaisella luokalla oli tulossa luokkakokous. Hän sai tietää tapahtumasta Facebookin kautta, kun hän löysi suljetun ryhmän. Hän ei kuitenkaan saanut kutsua ryhmään eikä luokkakokoukseen, vaikka olisi halunnut. Mirjami tapasi myöhemmin kaksi luokkakaveriaan, jotka olivat matkalla luokkakokoukseen, mutta ei edelleenkään onnistunut pääsemään mukaan. Esityksen loputtua "jokeri" eli juontaja kysyi katsojilta kuka oli esityksen päähenkilö, mistä esityksessä oli kyse, ja olisiko päähenkilö voinut tehdä jotain toisin. Kun todettiin, että olisi voinut tehdä jotain toisin, esitys aloitettiin alusta ja siinä kohtaa kun katsoja koki että päähenkilö voisi tehdä jotain eritavalla, hän sanoi "stop" ja pääsi itse näyttelemään kohtausta uudelleen. Kävimme läpi pari erilaista versioita ja lopputuloksena päähenkilömme Mirjami sanoi yhdelle kiusaajistaan: "Ai sä oot menossa sinne, no kuule en mä sit edes halua tulla sinne luokkakokoukseen.", ja näin hän  ns. voitti tilanteen, eikä jäänyt roikkumaan menneisyyteen. 

Meidän näytelmän lisäksi kävimme vielä läpi kaksi muuta näytelmää. Oli todella valaisevaa käydä erilaisia kokemuksia läpi ja nähdä kuinka päähenkilön erilaiset valinnat, tavat ja suhtautuminen vaikuttivat tarinaan. Forumteatteri on siis mielestäni kätevä tapa käsitellä vaikeita asioita!

Ja vaikka aihe onkin vakava, teimme silti kaikki esitykset huumoria käyttäen!

Pidimme työpajan Galleria Beckerissä, jossa oli esillä taiteilija Auli Halttusen töitä.

- Katre

Forumteatteria vuosien takaa

Ajattelin kirjoittaa näin etukäteen ajatuksiani forumteatterista. Toivon ja uskon, että käsitykseni muokkautuu tämän projektin varrella. Olemme menossa huomenna saamaan pienen esimaun siitä, mitä forumteatteri pitää sisällään. Minä tiedän jo. Tai ainakin siis luulen tietäväni.

Se, mitä minä tiedän forumteatterista, pohjautuu täysin käytännön kokemukseen. Teoriassa en siis tiedä forumteatterista mitään. Olen tehnyt forumteatteria vuosia sitten nuorisoteatterissa näytellessäni. Käsittelimme nuorten alkoholin käyttöä. Kiersimme esityksen kanssa kaikki Pohjois-Karjalan kasiluokat läpi.

Näytelmä kertoi tytöstä, joka teki eräänä kohtalokkaana iltana liian monta huonoa valintaa ja häntä hyväksikäytettiin. Näytelmän tarkoitus on herättää katsojaa ajattelemaan miten monessa kohdassa ihminen voi tehdä erilaisen valinnan ja päätyä aivan toisenlaiseen lopputulokseen. Ja vaikka tekisikin toisenlaisia valintoja, ne eivät aina vie niin yksinkertaisesti haluttuun lopputulokseen.

Saimme näytelmäosuuden käsikirjoitettuna ja harjoittelimme sitä muutaman kuukauden ajan. Teimme kiertuetta kolmella eri miehityksellä, ettei kenellekään tulisi liian paljon poissaoloja omasta koulusta. Yhdessä näytelmässä oli kolme kaverusta, yhden isoveli ja äiti. Meidän ohjaajamme kiersi urheasti kanssamme jokaisen paikan läpi. Taisin kyllä itsekin lukion viimeisellä luokalla ollessani olla mukana melkein kaikilla keikoilla.

Forumteatterin rakenteesta kerron lyhyesti, koska uskon, että siihen palataan täällä blogin puolella myöhemmin syvemmin. Ennen esitystä yleisöä lämmitellään. Meidän kiertueella lämmittely tapahtui tietovisoilla ja yhteisellä juttelulla, olimme kaikki siinä osallisina tasavertaisina. Ohjaajamme piti kuitenkin tilanteen hallussaan ja me näyttelijät saimme siten tutustua paremmin yleisöömme.

Lämmittelyn jälkeen esitimme näytelmän. En muista esityksestä kovin paljoa, luulen että jännitin aika paljon. Kasiluokkalaiset ovat kova yleisö. Esityksen loputtua ohjaajamme alkoi purkamaan näytelmää yhdessä yleisön kanssa: Mitä olisi voinut tehdä toisin? Usein improvisoimme itse yleisön ehdotuksien pohjalta, mutta muutamia kertoja saimme lavalle uusia näyttelijöitä ratkaisemaan tilanteita. Joinakin päivinä saimme asiat käännettyä hyvin ja toisina kysymyksiä jäi vielä auki. Tärkeintä oli kuitenkin se, että kaikki tiesivät, että omilla valinnoilla on seurauksia.

Suurin osa esityksistä oli koulujen liikuntasaleissa, jotkut olivat luokissa tai auditorioissa. Toivoimme, että esityksen yleisöksi tulisi korkeintaan 30 oppilasta, että saisimme heidät kaikki istutettua yhteen kaareen kuitenkin niin, että kaikki näkisivät hyvin. Halusimme olla samalla tasolla heidän kanssaan myös esityksen ajan. Kynnys juttelemaan ja lavalle tulemiseen pieneni, kun olimme jo valmiiksi niin sanotusti iholla. Auditorioissa kukaan ei tainnut tulla lavalle ja keskustelua oli hankalaa saada aikaan asetelman takia.

En tiedä kuinka moneen nuoreen saimme tehtyä lopulta vaikutuksen, mikä näin jälkeen päin vähän harmittaa. Parasta oli kuitenkin huomata, miten rohkeasti he osallistuivat meidän kanssa keskusteluun esitysten jälkeen ja jopa ennen sitä. Luulen, että heidän oli helppo jutella meille, oltiin kuitenkin melkein saman ikäisiä ja käyty läpi samoja asioita. Me ei tultu saarnaamaan nuorille. Me tultiin sanomaan, että ”hei, me ollaan oltu joskus ihan samassa tilanteessa, jutellaan, jos haluatte”.

Oli myös hienoa saada nuoria innostumaan teatterista. Teimme kuitenkin samalla hyvää teatteria, vaikka sanoma taustalla oli vielä suurempaa. Muistaakseni yksi nuori tuli jopa uuden näytelmän harjoituksiin asti.

Tämän jätän ehkä viimeiseksi ajatukseksi johon voi palata myöhemmin: minut huonolta elämältä ja vääriltä valinnoilta pelasti teatteri ja taide. Taide itsessään on jo niin tärkeää ja voimaannuttavaa, että en tiedä miksi siitä pitää tehdä tuote. Tai ymmärrän, mutta haluaisin vaan loputtomasti ihmetellä sitä. Ei minua taiteen soveltava käyttö pelastanut vaan taide itsessään, niin miksi on olemassa termi taiteen soveltava käyttö? Ja mitä se oikeasti tarkoittaa?

Kulttuurituottajat projektin kimpussa

Aluksi faktat pöytään.
Humanistinen ammattikorkeakoulu. Neljä kulttuurituottajaopiskelijaa. Projektitoiminta 5 opintopistettä ja Taiteen soveltava käyttö 5 opintopistettä. 270 työtuntia per opiskelija. Työelämäkumppanina Teatterikone. Projektina Saaks jakaa?-forumteatteriesitys.

Tämä on siis aivan virallinen projekti, johon kuuluvat ideapaperi, projektisuunnitelma, projektisopimukset sekä projektiraportti. Ideapaperi on tällä hetkellä valmiina ja sen pohjalta lähdemme tähän projektiin sukeltamaan. 

Olemme mukana Saaks jakaa?-esityksen tuotannossa kokonaisvaltaisesti. Tartumme mm. markkinointiin, esityksen vaikuttavuuden mittaamiseen ja esityksen tekniseen tuotantoon. Olemme myös auttamassa Saaks jakaa?-forumteatteriesityksen myyntiä kouluille syksyksi 2016. Näistä kaikista aiheista kirjoittelemme sitä mukaa lisää, kun pääsemme niihin käsiksi.

Tarkastelemme tuotantoa myös ulkopuolisen silmin. Teatterikone ei ollut kenellekään meistä aikaisemmin tuttu muuta kuin nimenä.

Teatterikone on jyväskyläläinen ammattiteatteri, joka käyttää paljon soveltavan teatterin eri muotoja. Heillä ei ole omaa esitystilaansa vaan tilat vaihtuvat esitysten mukaan. Esitysten lisäksi Teatterikone järjestää erilaisia koulutuksia. Erityisyytenä heistä vielä mainittakoon, että he tekevät pääasiassa kantaesityksiä. Mielestäni tämä on hurjan hienoa ja rohkeaa. Lisää Teatterikoneesta voi käydä kurkkaamassa täältä: http://www.teatterikone.fi/

Teatterikone tarttuu tänä keväänä kuumaan aiheeseen. Saaks jakaa?-forumteatteriesitys pohjautuu nuorten omakohtaisiin kokemuksiin sosiaalisen median maailmasta. Teatterikone kerää tarinoita, joiden pohjalta he työstävät forumteatteriesityksen. Se mitä tämä näytelmä tulee pitämään sisällään on vielä siis meille kaikille arvoitus. Myös forumteatteri käsitteenä ja toimintatapana on vielä monelle meistä tuntematonta aluetta.

Tämän blogin tarkoitus on tehdä meidän työ läpinäkyväksi ja meidän kautta tekin lukijat siellä pääsette kurkistamaan teatterin kulisseihin!

Ketä me ollaan?

Tässä pienet esittelyt meistä neljästä.

• Minun nimeni on Jenna ja sain kunnian aloittaa tämän blogin kirjoittamisen. Opiskelen kulttuurituottajaksi. Vielä pari vuotta edessä ja kohta kaksi takana! Se, miksi ylipäätään tälle alalle päädyin, on puhtaasti teatterin ansiota tai syytä, miten sen nyt ottaa. Olen nyt tässä aikani vältellyt teatterin tekemistä, mutta niin se vain on, että teatteri on lähinnä sydäntäni. Minua kiinnostaa teatterin kaikki muodot ja nyt kuuman keskustelun alla oleva taiteen soveltava käyttö on tämän projektin tarkastelukulma. Miten taide vaikuttaa ihmiseen ja miksi siitä on tehtävä tuote? Millainen on hyvää taidetta? Milloin taide on merkityksellistä ja tarvitseeko sen olla? Tämmöisiin kysymyksiin haluaisin ainakin täällä blogissa pureutua.

• Moi, mun nimi on Ville, mutta voitte kutsua myös Kultapojaksi. Tällä hetkellä elämääni kuuluvat pääsääntöisesti valokuvaaminen, musiikki useassa muodossaan, loistavat televisiosarjat (Downton Abbey pyörii parasta aikaa) sekä taitavien ystävieni kanssa hengailu. Teatterin parissa vietin useita vuosia peruskoulu- sekä lukioaikanani. Kokemusta on pienen paikkakunnan musikaaliprojekteista sekä perinteikkäämmistä kesäteattereistakin. Puolitoista vuotta sitten Jyväskylään muutettuani sain useita ystäviä eri teatteripiireistä ympäri kaupunkia, muun muassa tämän takia kiinnostus teatteria kohtaan on kovassa kasvussa. Saaks jakaa? –projektissa minua kiinnostaa teatterin tekninen tuotanto, sekä Teatterikoneen viestintä niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Toivon sekä uskon, että projektin myötä teatterin varsinainen tekeminen avautuu minulle uudella tavalla pelkän lavatyöskentelyn lisäksi.

• Olen Katre, toisen vuoden kulttuurituottajaopiskelija. Olen nuorempana kilpaillut ja esiintynyt paljon muodostelmaluistelun kautta, ja nykyään esiinnyn mm. tankotanssin parissa. Esittävä taide on lähellä sydäntäni, joten siksi tuntuikin luontevalta ja mielekkäältä osallistua Saaks Jakaa? - forumteatterin projektiin.

• Olen Eveliina ja opiskelutovereideni kaltaisesti tarkoitukseni on valmistua kulttuurituottajaksi. Elämäntapaani kuuluvat kissat sekä käsityöt. Peruskouluaikaan olin mukana monissa teatteriprojekteissa joita tuotimme pääosin ystäväpiirini kesken. Koulun päätyttyä en ole juurikaan teatteria tehnyt, katsonut kylläkin. Kesällä 2015 innostusta teatterin kulisseihin tuli heräteltyä uudestaan kun tein kesäopintoja Jyväskylän Kesän teatteriohjelmiston parissa. Olen innokas oppimaan lisää, joten Saaks jakaa?-projektin myötä avautuva forumteatterin maailma on tervetullut.