Forumteatteria vuosien takaa

Ajattelin kirjoittaa näin etukäteen ajatuksiani forumteatterista. Toivon ja uskon, että käsitykseni muokkautuu tämän projektin varrella. Olemme menossa huomenna saamaan pienen esimaun siitä, mitä forumteatteri pitää sisällään. Minä tiedän jo. Tai ainakin siis luulen tietäväni.

Se, mitä minä tiedän forumteatterista, pohjautuu täysin käytännön kokemukseen. Teoriassa en siis tiedä forumteatterista mitään. Olen tehnyt forumteatteria vuosia sitten nuorisoteatterissa näytellessäni. Käsittelimme nuorten alkoholin käyttöä. Kiersimme esityksen kanssa kaikki Pohjois-Karjalan kasiluokat läpi.

Näytelmä kertoi tytöstä, joka teki eräänä kohtalokkaana iltana liian monta huonoa valintaa ja häntä hyväksikäytettiin. Näytelmän tarkoitus on herättää katsojaa ajattelemaan miten monessa kohdassa ihminen voi tehdä erilaisen valinnan ja päätyä aivan toisenlaiseen lopputulokseen. Ja vaikka tekisikin toisenlaisia valintoja, ne eivät aina vie niin yksinkertaisesti haluttuun lopputulokseen.

Saimme näytelmäosuuden käsikirjoitettuna ja harjoittelimme sitä muutaman kuukauden ajan. Teimme kiertuetta kolmella eri miehityksellä, ettei kenellekään tulisi liian paljon poissaoloja omasta koulusta. Yhdessä näytelmässä oli kolme kaverusta, yhden isoveli ja äiti. Meidän ohjaajamme kiersi urheasti kanssamme jokaisen paikan läpi. Taisin kyllä itsekin lukion viimeisellä luokalla ollessani olla mukana melkein kaikilla keikoilla.

Forumteatterin rakenteesta kerron lyhyesti, koska uskon, että siihen palataan täällä blogin puolella myöhemmin syvemmin. Ennen esitystä yleisöä lämmitellään. Meidän kiertueella lämmittely tapahtui tietovisoilla ja yhteisellä juttelulla, olimme kaikki siinä osallisina tasavertaisina. Ohjaajamme piti kuitenkin tilanteen hallussaan ja me näyttelijät saimme siten tutustua paremmin yleisöömme.

Lämmittelyn jälkeen esitimme näytelmän. En muista esityksestä kovin paljoa, luulen että jännitin aika paljon. Kasiluokkalaiset ovat kova yleisö. Esityksen loputtua ohjaajamme alkoi purkamaan näytelmää yhdessä yleisön kanssa: Mitä olisi voinut tehdä toisin? Usein improvisoimme itse yleisön ehdotuksien pohjalta, mutta muutamia kertoja saimme lavalle uusia näyttelijöitä ratkaisemaan tilanteita. Joinakin päivinä saimme asiat käännettyä hyvin ja toisina kysymyksiä jäi vielä auki. Tärkeintä oli kuitenkin se, että kaikki tiesivät, että omilla valinnoilla on seurauksia.

Suurin osa esityksistä oli koulujen liikuntasaleissa, jotkut olivat luokissa tai auditorioissa. Toivoimme, että esityksen yleisöksi tulisi korkeintaan 30 oppilasta, että saisimme heidät kaikki istutettua yhteen kaareen kuitenkin niin, että kaikki näkisivät hyvin. Halusimme olla samalla tasolla heidän kanssaan myös esityksen ajan. Kynnys juttelemaan ja lavalle tulemiseen pieneni, kun olimme jo valmiiksi niin sanotusti iholla. Auditorioissa kukaan ei tainnut tulla lavalle ja keskustelua oli hankalaa saada aikaan asetelman takia.

En tiedä kuinka moneen nuoreen saimme tehtyä lopulta vaikutuksen, mikä näin jälkeen päin vähän harmittaa. Parasta oli kuitenkin huomata, miten rohkeasti he osallistuivat meidän kanssa keskusteluun esitysten jälkeen ja jopa ennen sitä. Luulen, että heidän oli helppo jutella meille, oltiin kuitenkin melkein saman ikäisiä ja käyty läpi samoja asioita. Me ei tultu saarnaamaan nuorille. Me tultiin sanomaan, että ”hei, me ollaan oltu joskus ihan samassa tilanteessa, jutellaan, jos haluatte”.

Oli myös hienoa saada nuoria innostumaan teatterista. Teimme kuitenkin samalla hyvää teatteria, vaikka sanoma taustalla oli vielä suurempaa. Muistaakseni yksi nuori tuli jopa uuden näytelmän harjoituksiin asti.

Tämän jätän ehkä viimeiseksi ajatukseksi johon voi palata myöhemmin: minut huonolta elämältä ja vääriltä valinnoilta pelasti teatteri ja taide. Taide itsessään on jo niin tärkeää ja voimaannuttavaa, että en tiedä miksi siitä pitää tehdä tuote. Tai ymmärrän, mutta haluaisin vaan loputtomasti ihmetellä sitä. Ei minua taiteen soveltava käyttö pelastanut vaan taide itsessään, niin miksi on olemassa termi taiteen soveltava käyttö? Ja mitä se oikeasti tarkoittaa?

Kulttuurituottajat projektin kimpussa

Aluksi faktat pöytään.
Humanistinen ammattikorkeakoulu. Neljä kulttuurituottajaopiskelijaa. Projektitoiminta 5 opintopistettä ja Taiteen soveltava käyttö 5 opintopistettä. 270 työtuntia per opiskelija. Työelämäkumppanina Teatterikone. Projektina Saaks jakaa?-forumteatteriesitys.

Tämä on siis aivan virallinen projekti, johon kuuluvat ideapaperi, projektisuunnitelma, projektisopimukset sekä projektiraportti. Ideapaperi on tällä hetkellä valmiina ja sen pohjalta lähdemme tähän projektiin sukeltamaan. 

Olemme mukana Saaks jakaa?-esityksen tuotannossa kokonaisvaltaisesti. Tartumme mm. markkinointiin, esityksen vaikuttavuuden mittaamiseen ja esityksen tekniseen tuotantoon. Olemme myös auttamassa Saaks jakaa?-forumteatteriesityksen myyntiä kouluille syksyksi 2016. Näistä kaikista aiheista kirjoittelemme sitä mukaa lisää, kun pääsemme niihin käsiksi.

Tarkastelemme tuotantoa myös ulkopuolisen silmin. Teatterikone ei ollut kenellekään meistä aikaisemmin tuttu muuta kuin nimenä.

Teatterikone on jyväskyläläinen ammattiteatteri, joka käyttää paljon soveltavan teatterin eri muotoja. Heillä ei ole omaa esitystilaansa vaan tilat vaihtuvat esitysten mukaan. Esitysten lisäksi Teatterikone järjestää erilaisia koulutuksia. Erityisyytenä heistä vielä mainittakoon, että he tekevät pääasiassa kantaesityksiä. Mielestäni tämä on hurjan hienoa ja rohkeaa. Lisää Teatterikoneesta voi käydä kurkkaamassa täältä: http://www.teatterikone.fi/

Teatterikone tarttuu tänä keväänä kuumaan aiheeseen. Saaks jakaa?-forumteatteriesitys pohjautuu nuorten omakohtaisiin kokemuksiin sosiaalisen median maailmasta. Teatterikone kerää tarinoita, joiden pohjalta he työstävät forumteatteriesityksen. Se mitä tämä näytelmä tulee pitämään sisällään on vielä siis meille kaikille arvoitus. Myös forumteatteri käsitteenä ja toimintatapana on vielä monelle meistä tuntematonta aluetta.

Tämän blogin tarkoitus on tehdä meidän työ läpinäkyväksi ja meidän kautta tekin lukijat siellä pääsette kurkistamaan teatterin kulisseihin!

Ketä me ollaan?

Tässä pienet esittelyt meistä neljästä.

• Minun nimeni on Jenna ja sain kunnian aloittaa tämän blogin kirjoittamisen. Opiskelen kulttuurituottajaksi. Vielä pari vuotta edessä ja kohta kaksi takana! Se, miksi ylipäätään tälle alalle päädyin, on puhtaasti teatterin ansiota tai syytä, miten sen nyt ottaa. Olen nyt tässä aikani vältellyt teatterin tekemistä, mutta niin se vain on, että teatteri on lähinnä sydäntäni. Minua kiinnostaa teatterin kaikki muodot ja nyt kuuman keskustelun alla oleva taiteen soveltava käyttö on tämän projektin tarkastelukulma. Miten taide vaikuttaa ihmiseen ja miksi siitä on tehtävä tuote? Millainen on hyvää taidetta? Milloin taide on merkityksellistä ja tarvitseeko sen olla? Tämmöisiin kysymyksiin haluaisin ainakin täällä blogissa pureutua.

• Moi, mun nimi on Ville, mutta voitte kutsua myös Kultapojaksi. Tällä hetkellä elämääni kuuluvat pääsääntöisesti valokuvaaminen, musiikki useassa muodossaan, loistavat televisiosarjat (Downton Abbey pyörii parasta aikaa) sekä taitavien ystävieni kanssa hengailu. Teatterin parissa vietin useita vuosia peruskoulu- sekä lukioaikanani. Kokemusta on pienen paikkakunnan musikaaliprojekteista sekä perinteikkäämmistä kesäteattereistakin. Puolitoista vuotta sitten Jyväskylään muutettuani sain useita ystäviä eri teatteripiireistä ympäri kaupunkia, muun muassa tämän takia kiinnostus teatteria kohtaan on kovassa kasvussa. Saaks jakaa? –projektissa minua kiinnostaa teatterin tekninen tuotanto, sekä Teatterikoneen viestintä niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Toivon sekä uskon, että projektin myötä teatterin varsinainen tekeminen avautuu minulle uudella tavalla pelkän lavatyöskentelyn lisäksi.

• Olen Katre, toisen vuoden kulttuurituottajaopiskelija. Olen nuorempana kilpaillut ja esiintynyt paljon muodostelmaluistelun kautta, ja nykyään esiinnyn mm. tankotanssin parissa. Esittävä taide on lähellä sydäntäni, joten siksi tuntuikin luontevalta ja mielekkäältä osallistua Saaks Jakaa? - forumteatterin projektiin.

• Olen Eveliina ja opiskelutovereideni kaltaisesti tarkoitukseni on valmistua kulttuurituottajaksi. Elämäntapaani kuuluvat kissat sekä käsityöt. Peruskouluaikaan olin mukana monissa teatteriprojekteissa joita tuotimme pääosin ystäväpiirini kesken. Koulun päätyttyä en ole juurikaan teatteria tehnyt, katsonut kylläkin. Kesällä 2015 innostusta teatterin kulisseihin tuli heräteltyä uudestaan kun tein kesäopintoja Jyväskylän Kesän teatteriohjelmiston parissa. Olen innokas oppimaan lisää, joten Saaks jakaa?-projektin myötä avautuva forumteatterin maailma on tervetullut.