Tämä kulunut viikko ollaan hiottu ja kirjoitettu auki projektin tarkoitusta niin monta kertaa, että homma lienee kaikille meille aika selkeä.
Jaettiin neljän henken porukka kahteen tiimiin. Toinen tiimeistä keskittyy markkinointiin ja toinen soveltavan taiteen vaikutusten mittaamiseen ja arviointiin. Käytännössä tehdään varmasti asioita ristiin, mutta onpahan nyt nimetty päähommat.
Kirjoitettiin porukalla myös projektisuunnitelma. Suunnitelma on koulua varten, mutta sen sisältämät kohdat ja kysymykset ovat EU:n ohjelmakauden 2014-2020 ESR ja EAKR-hakemuksista, joten tällaisia suunnitelmia on syytäkin opetella kirjoittamaan. Mielenkiinnolla odotankin millaista palautetta suunnitelmasta tulemme saamaan.
Seuraaviksi hommiksi oleme suunnitelleet nuorten kanssa hengaamista ja hieman utelua siitä, mitä se some merkitsee ja millaisia kokemuksia sieltä on. Sitä tapaamista ennen ainakin allekirjoittanut hautautuu pienoisen kirjakasan alle lomaviik- itsenäisen opiskelun viikoksi.
Mitä kaikkea se sosiaalinen media oikein tarkoittaa? Aikuisten kanssa keskutellessa saa helposti sellaisen kuvan, että sosiaalinen media olisi lähinnä synonyymi Facebookille. Aikuisten kyllä tietävät WhatsAppeista, Snapchateistä ja Instagrameista, mutta jostain syystä eivät ainakaan puheessa niputa niitä sosiaaliseen mediaan.
Halusin tutustua ennen tämän teatteriprojektin alkua vähän tarkemmin siihen, mitä nuoret ajattelevat sosiaalisesta medista. Olen lukenut blogikirjoituksia, katsonut videoita, lukenut muutamaa aiheelle pyhitettyä tutkimusta ja pari nuortenlehteä jotka keskittyivät sisällössään someen. Tiedän nyt ainakin sen, että sosiaalisen median kanavia on todella paljon. Jopa niin paljon, että ne saattavat alkaa ahdistamaan nuoria itsejäänkin.
Tässä teatteriprojektissa "nuorilla" tarkoitetaan lähinnä yläasteikäisiä. Minä kuuluin sen ikäisenä IRC-galleriaan, ii2.orgiin ja mesetin. Kaikki tapahtui tietokoneella, koska älypuhelimia ei ollut. Meillä ei ollut kotona internettiä, joten sen käyttö oli rajattu lähinnä kouluaikaan. Meidän koulussamme oli silloin viisi tietokonetta ja 120 oppilasta. Nykyään internet on melkein kaikkien mukana koko ajan. Tarvitsee vain ojentaa käsi ja saa ajan kulumaan, eikä tarvitse keskittyä ympärillä olevaan maailmaan.
Nuoria ajaa monelaisiin somen kanaviin yleensä se, että muutkin käyttävät niitä. Yhtenä vaikuttimena liittymiseen on myös halu vaikuttaa. Tälle halulle kuitenkin harvoin tehdään mitään blogitekstiä, aiheelle omistettua facebookprofiilia tai vlogipostausta suurempaa. Oletetaan ehkä mahdollisen yleisön tarttuvan aiheeseen ja hypettävän sitä eteenpäin. Harvoin mikään asia nousee ilmiöksi ilman isompaa panostusta, vaikka niin ehkä oletetaankin tapahtuvan, koska ilmiöistä yleensä kuullaan kavereilta eikä mediasta.
Monessa näissä läpikäymissäni lähteissä nostettiin esille kiusaamisen moninaisuus. Kiusaamista saattaa tapahtua kaikissa somen kanavissa joihin nuori on luonut tunnukset. Mietin niitä nuoria, jotka tahtoisivat internettiin pakoon esimerkiksi koulukiusaamista, mutta se ei onnistu koska heitä kenties kiusataan myös internetissä. Tämän seurauksena heidän sosiaaliset suhteensa melkein väkisinkin kaventuvat. Netistä kyllä löytää kaltaistaan seuraa, mutta joskus sitä täytyy todellakin osata kaivaa. Ne löydettyään pitää sitten toivoa, etteivät kiusaajat löydä sinne perässä.
Nuorten teksteissä tuli ilmi myös se, että mikäli joku ei ole rekisteröitynyt lähes kaikkiin yhteisön käyttämiin somen palveluihin, on vähän outo. Teini-iästä selvinneitä ihmisiä ei yleensä enää haittaa olla vähän outo, mutta nuorille se voi olla kova pala. Jos tähän yhteisön painostukseen vielä lisätään pelko kiusatuksia tulemisesta näissä kyseessä olevissa somen kanavissa, voi ahdistus kasvaa suunnattomaksi. Snapchatin suosituimmissa aiheissa on muista salaa otetut kuvat esim koulussa.
Kaikissa materiaaleissa joihin tutustuin, mainittiin kiusaamiseen puuttumisen tärkeys. Näitä puuttumisen keinoja vain ei annettu montaakaan. Yksi keino mainittiin monta kertaa; luotettavalle aikuiselle kertominen asiasta. Valitettavasti aikuisetkin saattavat olla kädettömiä nettikiusaamisen edessä, koska he harvoin edes käsittävät mistä oikeasti on kyse. Ratkaisuna saatetaan edelleen nähdä älypuhelimen takavarikointi, sittenhän nuori ei joudu kohtaamaan nettikiusaamista puhelimensa kautta. Silloin hän tosin ei voi pitää yhteyttä edes niihin ystäviinsä jotka eivät kiusaa ja joilta hän saa voimaa.
Viimeisen 20 vuoden aikana on vahvistunut kaksi toisiaan ruokkivaa trendiä, jotka varmasti vaikeuttavat ongelmiin puuttumista. Nuoret viettävät entistä enemmän aikaa yksin ja niin, että he kokevat olevansa ilman muiden läsnäoloa. Samalla perheaika on vähentynyt ja sosiaalinen media on houkutellut myös vanhemmat älypuhelimien pariin vapaa-ajalla. Vanhempien voi olla entistä vaikeampaa käsittää nettikiusaaminen, koska he saattavat viettää lähes kaiken nettiaikansa verkkokaupoissa, keskustelupalstoilla tai muilla sellaisilla sivuilla, jossa suoraa kontaktia toisiin ei oteta vaan ikäänkuin vain tarkastellaan sivusta. Samalla lasten kynnys kertoa näistä asioista voi nousta liian suureksi. Ongelma on siis todellakin monisyinen.
Koska Teatterikoneen Saaks jakaa?-esitys pohjaa somessa tapahtuneisiin negatiivisiin kohtaamisiin, olen koettanut tarkastella aihetta samasta kulmasta. Sain materiaalista lähinnä vahvistusta jo olemassaolleelle kuvalle nuorista ja somekäytöstä.
Teatterikoneen forumteatteriesityksissä nuoret pääsevät halutessaan katkaisemaan näytellyn tilanteen ja muuttaa sitä. On mielenkiintoista nähdä millaisin keinoin tilanteisiin tullaan puuttumaan, ja miten ne vaikuttavat asioiden kulkuun. Esityksistä saa varmasti ideoita myös oman elämän tilanteisiin.
Suosittelen lopuksi muutamaa dokumenttia ja tutkimusta
Teatterikone piti maanantaina forumteatterityöpajan, johon me opiskelijatkin pääsimme mukaan. Minulla ei ollut aikaisempaa kokemusta forumteatterista, enkä rehellisesti sanottuna edes tiennyt mitä se tarkoittaa, joten työpaja tuli ainakin minulle ihan tarpeeseen.
Alussa lämmittelimme leikkimielisesti kehomme ja mielemme erilaisilla tehtävillä (piti mm. esittää pesukonetta pareittain). Sitten jaoimme porukan n. kolmen hengen ryhmiin, jossa kävimme läpi omia ikäviä kokemuksia sosiaalisesta mediasta, joka on Saaks jakaa?-forumteatteriesityksen teemana. Meidän ryhmässämme vain yhdellä oli ikävämpi kokemus sosiaalisesta mediasta. Toki itsellänikin joitain hieman ikäviä kokemuksia on, mutta ne eivät olleet kuitenkaan kovin henkilökohtaisia tai mielestäni merkittäviä.
Jokainen ryhmä valitsi yhden aiheen, josta tehtiin näytelmä ja se esitettiin muille. Meidän ryhmä teki näytelmän henkilöstä Mirjami, joka oli jätetty yläasteella luokkansa ulkopuolelle. Nyt Mirjami oli jo aikuinen ja yläasteen aikaisella luokalla oli tulossa luokkakokous. Hän sai tietää tapahtumasta Facebookin kautta, kun hän löysi suljetun ryhmän. Hän ei kuitenkaan saanut kutsua ryhmään eikä luokkakokoukseen, vaikka olisi halunnut. Mirjami tapasi myöhemmin kaksi luokkakaveriaan, jotka olivat matkalla luokkakokoukseen, mutta ei edelleenkään onnistunut pääsemään mukaan. Esityksen loputtua "jokeri" eli juontaja kysyi katsojilta kuka oli esityksen päähenkilö, mistä esityksessä oli kyse, ja olisiko päähenkilö voinut tehdä jotain toisin. Kun todettiin, että olisi voinut tehdä jotain toisin, esitys aloitettiin alusta ja siinä kohtaa kun katsoja koki että päähenkilö voisi tehdä jotain eritavalla, hän sanoi "stop" ja pääsi itse näyttelemään kohtausta uudelleen. Kävimme läpi pari erilaista versioita ja lopputuloksena päähenkilömme Mirjami sanoi yhdelle kiusaajistaan: "Ai sä oot menossa sinne, no kuule en mä sit edes halua tulla sinne luokkakokoukseen.", ja näin hän ns. voitti tilanteen, eikä jäänyt roikkumaan menneisyyteen.
Meidän näytelmän lisäksi kävimme vielä läpi kaksi muuta näytelmää. Oli todella valaisevaa käydä erilaisia kokemuksia läpi ja nähdä kuinka päähenkilön erilaiset valinnat, tavat ja suhtautuminen vaikuttivat tarinaan. Forumteatteri on siis mielestäni kätevä tapa käsitellä vaikeita asioita!
Ja vaikka aihe onkin vakava, teimme silti kaikki esitykset huumoria käyttäen!
Pidimme työpajan Galleria Beckerissä, jossa oli esillä taiteilija Auli Halttusen töitä.
