Ajattelin nostaa tämän saman aiheen omalta osaltani esille mistä Eveliina jo kirjoittikin postauksen.
Kirjoittaessamme projektisuunnitelmaa keskityimme paljon
siihen, että miten me saadaan tämä projekti käytännössä toteutettua. Kuitenkin
se tärkein ja rahoittajia kiinnostavin asia tässä on tämän projektin lisäarvo
ja mikä on idea projektin taustalla. Itse jotenkin koko ajan ajattelin
liikaa, että Teatterikone hoitaa sen taiteellisen puolen eli samalla myös somen
vaaroista ”valistamisen” (okei, toivon todella, että siitä ei tule
valistamista!) ja me hoidellaan kaikki käytännön asiat. Tärkeintähän tässä projektissa on saada uusi keino, jolla voi taistella nettikiusaamista vastaan.
Eihän se niin mene. Unohdin sen ajatuksen mikä minulla ihan alun
perin oli. Mitä jos nuorten someajatteluun voisikin vaikuttaa jo
markkinoinnilla? Mitä käy niille nuorille, jotka eivät pääse tai halua tulla
katsomaan teatteria? Miten heihin voisi saada yhteyden ja keskustelua aikaan? Mitä
kaikkea teatteriesityksen lisäksi voitaisiin tarjota nuorille?
Näistä ajatuksista on hyvä lähteä hakemaan lisäarvoa
markkinointisuunnitelmaan. Jotain uutta ja sellaista mikä voisi saada aikaan
jotain positiivista. Sen lisäksi tietenkin, että saadaan oikeat ihmiset
katsomoon.
Missä kanavissa nuoret sitten liikkuvat? SoMe ja nuoret sivustolla on esitelty vuonna 2015 tehty kyselytutkimus suomalaisten nuorten ja
nuorten aikuisten sosiaalisen median käytöstä. Kyselyn toteutti ebrand Suomi Oy
ja se oli koko Suomen kattava nettikysely.
Suuri osa ajasta internetissä seikkaillessa menee
sosiaalisen median palveluihin ja suurin piikki käytössä sijoittuu alkuiltaan.
Suurin osa, 99% vastanneista, käyttää somea kotona ja somea selataan eniten
älypuhelimella. Suosituimmat somekanavat
ovat YouTube, WhatsApp, Facebook, Facebook Messenger, Instagram, Spotify,
Skype, Snapchat, Twitter ja Feissarimokat. Vuonna 2015 eniten käytettiin
YouTubea, WhatsAppia ja Facebookkia, näitä kolmea käytti vastanneista n. 80%.
Mobiililaitteilla suosituimmat palvelut olivat WhatsApp, Instagram, Snapchat,
KIK Messenger ja Tinder. 13-18- vuotiaiden suosituimmat palvelut olivat
WhatsApp ja YouTube kun taas yli 19 vuotiailla Facebook oli suositumpi.
Tämä kertoo markkinoinnillisesti sitä, että kun halutaan
tavoittaa nuorimpia, ei kannata mennä sinne Facebookkiin mainostamaan. Ihan
vaan näin muistutuksena itselleni.
Kyselyn perusteella somea käytetään ajan kuluttamiseen ja
koska kaikki muut ovat siellä. Mielestäni kiusaaminenkin pohjautuu näille
kahdelle ajatukselle. On vähän tylsää, mitäs sitä keksisi piristykseksi, no hei
kuvaan salaa meidän luokan Pekkaa ja laitan kuvat kavereille ja me nauretaan.
Kaverit nauraa, koska kaikki muutkin nauraa. Hauskaahan se vaan on.
Ei some mikään paha mörkö kuitenkaan täysin ole. Monet
saavat kyselyn mukaan sieltä vertaistukea, apua, syventävät ystävyyssuhteita ja
löytävät uusia tuttavuuksia. Toisille on helpompi pyytää anteeksi viestillä
kuin kasvotusten ja toisen on helpompi pyytää apua kommenttiboksissa kuin
soittamalla. On siis tärkeää ymmärtää ja korostaa myös somen hyviä puolia ja
ehkä jopa käyttää näitä kiusaamisen vastaisessa työssä. Uskon, että moni
kiusattu kokee vaikeaksi pyytä apua kasvotusten, joten netissä kynnys
avunhuutoon on ehkä matalampi. En tiedä onko nuorten jättämät videot YouTubeen
avunhuutoja vai vaan pahan olon purkamista, mutta jäin niitä tänään katselemaan
monta putkeen (virhe, maailman pahuus vyöryy päälle) ja tajusin, että kukaan
noista nuorista ei olisi koulun ruokalassa noussut pöydälle ja sanonut, että ”hei,
minulla on paha olla”. On todella tärkeää, että somen kautta nuori saa äänensä
kuuluviin.
Somessa kynnys laittaa sisältöä joko madaltuu tai kohoaa
koko ajan riippuen mediasta. Nuorilla on paineita olla aina parempi ja näyttää
siloiteltu puoli elämästä, mutta toisaalta anonyyminä voit sanoa melkein mitä
vaan. Ebrandin kyselyssä omalla nimellä esiintyessä harkitaan mitä sanotaan
(lähes 85% vastanneista) ja anonyyminä ei niinkään paljon (noin 48%
vastaajista). Aikuisilla taas tuntuu, että edes omalla nimellä esiintyminen ei
estä typerien kommenttien laittamista! Noh ei siitä sen enempää. Nuoret
keskustelevat somessa kaikkein mieluiten yksityisesti. He tietävät (74%
vastanneista), että kaikki sisältö mitä nettiin tunkee voi sieltä Googlen haulla
löytyä vuosienkin päästä.
Hieno juttu mikä tutkimuksessa tuli esille oli se, että 66%
mielestä somen käyttöä tulisi opettaa nuorille. Mielellään koulussa ja kotona.
Nuoret tiedostavat internetin ja varsinkin somen vaarat ja haluaisivat
koulutusta siitä mitä siellä voi jakaa, etsiä ja sanoa. Aika huippua. Mietin
tässä, että onko kouluissa mitään somekoulutusta nuorille. Toisaalta mietin,
että miten sellaisen voisi järjestää ilman, että siitä tulisi saarnaamista.
Vaikka toivoa on, niin tässä projektissa keskitytään niihin
ikäviin juttuihin. Tärkeintä on siis tarjota uusi keino ratkaista
nettikiusaamisen aiheuttamia ongelmia. Ehkä jopa saada ihmiset lopettamaan se
hemmetin kiusaaminen. Ajattelemaan, että kiusaaminen on väärin ja perseestä. Nettikiusaamisen
vastaiseen taisteluun on yritettävä mennä mukaan kaikin keinoin, ehkä
forumteatteri voi auttaa. Voiko kiusaaminen koskaan oikeasti loppua? Niin kauan
kuin on ihmisiä, on varmasti kiusaamistakin. Tärkeintä on saada kiusatuille
apua. Jos me voidaan saada meidän markkinoinnilla joku ajattelemaan, että hei,
tarvitsen apua tai hei, olen kiusaaja, se olisi ihan mielettömän hienoa. Sitä
kohti.
-Jenna
Lähde
http://www.ebrand.fi/somejanuoret2015/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti